Virtaset ja Lahtiset
| Virtaset ja Lahtiset | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Jack Witikka |
| Käsikirjoittaja | Jack Witikka |
| Perustuu | Leena Härmän näytelmään Virtaset ja Lahtiset (1957) |
| Tuottaja | Veikko Itkonen |
| Säveltäjä | Eino Virtanen |
| Kuvaaja | Bob Huke |
| Leikkaaja | Armas Laurinen |
| Lavastaja | Olavi Hänninen |
| Pääosat |
Heimo Lepistö Terttu Soinvirta Ritva Valkama Pertti Palo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Veikko Itkonen |
| Ensi-ilta | 6. marraskuuta 1959 |
| Kesto | 96 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Virtaset ja Lahtiset on Jack Witikan ohjaama komedia vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa kuvattu ja kehitetty kokoillan värielokuva (värimenetelmänään Eastmancolor; aikaisemmat oli prosessoitu ulkomailla).[1] Leena Härmän näytelmään Virtaset ja Lahtiset (1957) perustuva elokuva on tapakomedia nousukasperheiden kilpailusta ja sukupolvien välisestä kuilusta.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perheen isä (Heimo Lepistö) kinastelee lastensa kanssa, jotka ovat kateellisia naapuriperheen Lahtisille. Tuulan (Ritva Valkama) liikkuu pärinäpoikien (Olavi Ahonen, Pertti Palo ja Helge Herala) kanssa.
Kun Lahtisten isä täyttää 50 vuotta, Virtaset lähettävät harmistaan huolimatta kukkia Lahtisille, mutta saavat selville, että perheen poika oli vaihtanut kukkien tilalle luudan. Poika oli luullut kukkia tarkoitetuksi omaan konfirmaatiotilaisuuteensa vaikka oli nuoruuden kapinassa ehdottomasti kieltänyt niiden tuomisen kirkkoon. Pahaksi onnekseen perheen isä oli kirjoittanut saatesanoiksi hienona pitämänsä latinankielisen lauseen ”sic transit gloria mundi!”
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Heimo Lepistö | … | Erkki Virtanen |
| Terttu Soinvirta | … | Linda Virtanen |
| Ritva Valkama | … | Tuula Virtanen |
| Pertti Palo | … | Kauko ”Kake” Lahtinen |
| Enni Rekola | … | Helmi Lahtinen |
| Uljas Kandolin | … | Paavo Lahtinen |
| Saara Ranin | … | Virtasen mummu |
| Pertti Roisko | … | Jyrki Virtanen |
| Kirsti Lehtonen | … | Marja Virtanen |
| Olavi Ahonen | … | Pena, pärinäpoika |
| Helge Herala | … | Veka, pärinäpoika |
| Raimo Jääskeläinen | … | ohikulkeva pärinäpoika |
| Olli Varkkola | … | pärinäpoikia katseleva pikkupoika |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva on kuvattu lähes kokonaan yhdessä tilassa, ja aikalaiskritiikissä teatterimainen elokuva tyrmättiin. Myöhemmät kriitikot ovat nähneet sen satiirin nautittavanakin. Brittikuvaaja Bob Huke ja lavastaja Olavi Hänninen ovat saaneet kiitosta.[3] Kriitikko Arto Pajukallio on pitänyt elokuvaa paitsi historiallisesti arvokkaana, myös hauskana.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomalaisen värielokuvan synty. Viitattu 12.5.2014.
- ↑ a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 29.12.2011, s. D 7.
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 51–52/2011, s. 29.
| ||||||||||||